Riina Paasosen Kaikki minkä menetimme (Minerva 2017) valitsen kohtaan 42. Esikoisteos. Se on yksi tänä vuonna ilmestyneistä esikoiskirjoista.
Tämä olikin aika kiehtovan outo tapaus. Kaikki henkilöhahmot romaanissa herätti eriasteista vastenmielisyyttä ja en pitänyt heistä yhdestäkään. En heidän luonteestaan, tavoistaan tai olemuksestaan. Itselleni tämä on kuitenkin suht harvinaista, yleensä aina löytyy joku josta pitää. Tämä ei ole tässä kohtaa negatiivinen asia, vaan koukutti kirjaan entistä enemmän. Mitä näille raivostuttaville ihmisille tapahtuu?!
Johannes elää tavallista elämää tamperelaisessa rintamamiestalossa vaimonsa ja kahden jo lähes aikuisen lapsensa kanssa. Tulee yö, jolloin hän palaa pitkän ajon jälkeen töistä ja tien laidassa valokeilaan osuu supikoirapariskunta. Hän ei ehdi väistää ja ajaa toisen kuoliaaksi.
Tapahtuma nyrjäyttää Johanneksen sijoiltaan. Henkiin jääneen eläimen huuto kaikuu hänen korvissaan yhä edelleen ja hänet valtaa selittämätön häpeä ja syyllisyys. On palattava takaisin, jotta kuollut eläin saisi asiallisen haudan ja Johannes itselleen mielenrauhan.
Kukaan perheestä ei ymmärrä Johanneksen ajatuksia ja katumusta. Itse asiassa kukaan heistä ei ole enää pitkään aikaan ollut kiinnostunut mistään hänen ajatuksistaan tai olemassaolostaan ylipäänsä.
Vaimo on pettynyt ja kyllästynyt hänen tylsyyteensä eikä näe miehestään olevan enää mihinkään.
Vaimo ei myöskään voi sietää Johanneksen äitiä, jolla on poikaansa kuristavan tiukka ote.
Perheen poika Arvi ei pysty ahdistukseltaan poistumaan kotoa ja tuntee isäänsä kohtaan lähinnä inhoa. Tytär Aura kokee itsensä näkymättömäksi vanhempiensa silmissä eikä ymmärrä isäänsä.
He ovat perhe, jossa rakkaus on paennut rintamamiestalon natiseviin nurkkiin ja he ovat vieraantuneet muukalaisiksi toisilleen. Talo yhdistää ja toisaalta myös vangitsee heidät.
Supikoiran puoliso ilmestyy pihapiiriin ja Johannes huomaa omistautuvansa sen hoivaamiselle.
Uusi aamu koittaa ja vaimo häviää Johanneksen pelikaverin matkaan.
Talolle ja sen suojaisaan puutarhaan syntyy oma Twin Peaks- maailma, jossa tunteet ja rajat menettävät merkityksensä.
Talolle ja sen suojaisaan puutarhaan syntyy oma Twin Peaks- maailma, jossa tunteet ja rajat menettävät merkityksensä.
Teksti maistuu toteutumattomille haaveille, sanomatta jääneille sanoille ja yksinäisyydelle.
Elävästi ja mieleenpainuvasti punottu romaani.
Suosittelen hämyiseen kesäiltaan.
Kaunista juhannusta kaikille, raekuurojen ja muiden juhannussään oikkujen aikana on hyvä hetki tarttua kirjaan!
Suosittelen hämyiseen kesäiltaan.
Kaunista juhannusta kaikille, raekuurojen ja muiden juhannussään oikkujen aikana on hyvä hetki tarttua kirjaan!
