He eivät tiedä mitä tekevät

Helvi ja Valtonen

Huhtikuu käynnistyi lukemisen saralla mukavasti. Vihdoin sain nimittäin luettua Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät. Se on ilmestynyt jo 2014 ja voitti silloin Finlandia-palkinnon. Huomaan tulevani joka vuosi allergisemmaksi kyseisen palkinnon voittajateokselle. Vaikka kirja olisikin mahtava, on silti sen hillitön hehkutus niin ärsyttävää. Ihan kuin mitään muuta suomalaista kirjallisuutta ei olisi julkaistu sinä vuonna. Pääasia tietysti, että edes kirjoja nostetaan esille ja niistä puhutaan. Mutta täytyy myöntää, että välttelen palkittuja ja luen niitä sitten hehkutuksen jälkeen, jos luen ollenkaan. Myönnetään, hölmöä ehkä mutta..

Tätä kyseistä 2014 voittajaa ei ole kyllä kehuttu turhaan. En ole Jussi Valtosen kirjoja aiemmin lukenut, mutta tämä osui kyllä omaan makuuni erittäin hyvin.
Epäröin ensimmäisten parinkymmenen sivun jälkeen, että ei kai tämä ole vain yksi 500 sivun aviokriisi, mutta sitten tarina lähtee lentoon ja osoittaa sen olevan paljon muuta.

Tarina oli mielenkiintoinen sekoitus yliopistomaailman tutkijoita, perhe-elämää, rakkautta ja vihaa.
Ajankohtaiset aiheet ekoterrorismista, vihapuheista ja teknologian ja tieteen kehityksestä koukuttivat. Kirjassa ollaan tulevaisuudessa (ei tosin milläänlailla scifimäisesti) ja varsinkin somemaailma ja internet ovat kehittyneempi. Kehittyneempi tosin teknisesti, mutta ei välttämättä niinkään käyttäjän mielen tasolla.

Neurotieteen professori Joe Chayefskin on amerikkalainen tutkija, jonka elämä linkittyy myös Suomeen. Kirjassa on niin osuvia kuvauksia suomalaisuudesta kuin myös amerikkalaisuudesta kaikkine streotypioineen, että välillä sai nauraa ääneen. Mutta kyllä kirja myös sai ahdistaviakin tunteita pintaan. Riipaiseva yksinäisyys ja myös henkisen vallan käyttäminen lähimmäisiä kohtaan on osa henkilöiden maailmaa.

Kirjan johtolanka on tieto ja sen luoma hurrikaani. Koski tieto sitten yksityiselämää tai työmaailmaa, sen leviäminen sekunneissa ympäri maailmaa voi hetkessä tuhota paljon.
Asiat muuttuvat levitessään irrotettuna asiayhteyksistään  ja alkavat elää omaa elämäänsä. Keskustelupalstoilla samanhenkiset lietsovat toisissaan vihaa ja lynkkaavat samantien erimieltä olevat henkilöt. "Keskustelu"palsta muuttuu hetkessä (jos on koskaan muuta ollutkaan) sotatantereeksi, jonka voittaja on se joka parhaiten solvaa, sivaltaa ja uhkaa.

Informaatiotulva on valtava ja kuka sitä osaa käsitellä. Mikä on puolueetonta tietoa, mikä kaupallisin tarkoitusperin levitettyä, mikä laillista ja mikä laitonta. Kenelle on enää oikeuksia tai myöskään velvollisuuksia, kun verkossa syntyy uusi elämä, jolle kukaan ei mahda mitään?!

Oli niin ilahduttavaa lukea näin fiksua ja ajatuksia herättävää tekstiä. Kirjan 557 sivua meni hetkessä, joten haasteen kohta 25. Kirjassa on yli 500 sivua täyttyi kepeästi. Ei voi muuta kuin suositella!

Ps. Tämänkin kanssa, taas kerran, eläinystävän sydämestä ottaa muutaman kerran..