Lukujumin aiheutti Philip Rothin Amerikkalainen pastoraali. Kirja on ilmestynyt 1997 ja suomennettuna ilmestynyt 2000 (Kristiina Rikman). Kirja on voittanut myös Pulitzerin ilmestymisvuonnaan.
Philip Roth oli minulle ihan vieras tapaus ennen tätä. Hän on kuitenkin vahvasti esillä Yhdysvaltojen kirjallisuudessa ja vuonna 2010 on ilmestynyt hänen 31. teoksensa.
Tapahtumat sijoittuvat 1960-luvun vuosien murrokseen pienessä Newarkissa ja amerikkalaisessa yhteiskunnassa ylipäänsä juutalaisesta näkökulmasta.
Kirja oli aika raskassoutuinen niinkuin ehkä kuvitella saattaa. En ehkä ollut ihan sopivassa mielentilassa tätä lukiessa koska ajoittain tuntui etten saa tästä mitään irti.
Kirjan päähenkilö Seymor Levov on ihailtu nuori baseball-tähti, joka kuitenkin jättää peliuransa ja keskittyy jatkamaan isänsä käsinetehtaassa. Tapahtumien kertojana toimii Nathan Zuckerman, joka muistelee menneitä luokkatapaamisessa, jossa Newarkin pojat ovat jo miltei vanhuksia.
Äärimmäisen tiivistetysti voisi tämän sanoa olevan tarina miehestä, jolla kaikki on täydellisesti nuoresta pitäen. Lahjakas pelaaja, peritty tuottava yritys, seurustelu Miss New Jerseyn kanssa, niin eihän mikään voi mennä vikaan. Mutta tietysti se menee.
Avioliitto ei ole itsestäänselvyys juutalaisen Seymorin ja katolilaisen Dawnin välillä. Pari kohtaa vastarintaa monelta suunnalta. Käsineala ja muutenkin käsityöläisyys teollisuudessa on murroksessa ja laatu ei olekaan enää menestymisen tae. Tehtaita siirretään halvempiin maihin ja työntekijöiden oikeudet puhuttavat.
Vietnamin sota on pinnalla eivätkä kaikki sitä varauksetta pidä oikeutettuna.
Tähän kaikkeen kulminoituu myös Levovin tytär, joka teiniksi kasvettuaan kääntyy vanhempiaan ja etenkin isäänsä vastaan päätyen rikokseen, joka tuhoaa perheen.
Roth kirjoittaa pitkät rivit yksityiskohtaisesti hansikkaiden valmistuksesta raaka-aineiden käsittelystä lähtien ommelten viimeistelyyn. Nämä kohdat koettelivat kyllä lukijaa ja ajattelin etten pääse tätä ikinä loppuun.
Mutta näin kirjan luettua ymmärtäisin niin, että kertoja halusi korostaa miten tarkasta ja vaativasta huippuosaamisesta hansikkaiden valmistuksessa päädyttiinkin uuteen aikaan, jossa ei enää haluttukaan hansikkaita ja kuinka vääjäämättömästi ala kulki kohti unohdusta ja halpatuontia.
Tämähän on erittäin ajankohtaista monella alalla tälläkin hetkellä. Suomessakin kotimainen vaateteollisuus kokenut saman kohtalon.
Samalla kun Seymorin sukupolvien ylittävän elämäntyön alasajoa käsitellään vahvasti on mukana myös perhekriisi.
Miten vaikeaa vanhemman on suhtautua lapseensa, joka hyökkää kaikkia perheen arvoja vastaan ja on valmis tekemään mitä tahansa tuhotakseen ne.
Mikä saa aikaan sen kaiken? Voiko vanhempien teot vaikuttaa lapsen kehittyessä niin, että hänestä tulee hirviö tai onko se estettävissä? Miten kiltistä ja "normaalista" voi tulla paha vai onko pahuus ollut hänessä aina?
Seymor Levovin tuntema syyllisyys, epäusko ja pelko on raastavaa, mutta nostaa kyllä esiin mielenkiintoisia pohdintoja.
Kirjasta jäi aika tyhjä olo ja en oikein osaa sanoa mitä ajattelisin siitä. Mielenkiintoisia teemoja ja tervetullutta kritiikkiä amerikkalaista yhteiskuntaa ja sen arvoja kohtaan nyt ainakin.
Ehkä tämä olisi syytä lukea vielä joskus uudestaan sopivammalla hetkellä (hetkenä, jolloin ei jätski ja auringonpaiste houkuttele kirjansivuja enemmän).
Leppoisaa viikonloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti