Siivousta

Ilme, joka kiteyttää kaiken ;)

Luin jo aiemmin keväällä Marie Kondon KonMari siivouksen elämänmullistava taika. Japaniksi kirja on ilmestynyt 2011 ja suomennoksen on tehnyt Päivi Rekiaro englanninkielisestä käännöksestä 2015.
Ei mullistunut kyllä elämä eikä siivous tämän myötä.
Peruspointtihan on hyvä. Tavaraa on aivan liikaa ja sitä tulee vain lisää ellei ala toimimaan kehityksen pysäyttämiseksi.
Mm. vaatteet tulisi käydä läpi, sovittaa ajatuksella ja säilyttää tietysti vain ne sopivimmat ja mieluisimmat. Tämä oli ihan järkeenkäypä vinkki, itse olen välillä yrittänyt tehdä inventaariota vaatekaappiini vain silmäilemällä ihan ok:t toiseen pinoon ja toiset epämääräiseen "ehkä" pinoon. Mikään ei varsinaisesti muutu, kun vaatteet siirtyivät kasasta toiseen.
Kondon vinkistä sovitin lähes kaikki ja se olikin aika masentavaa, en olisi halunnut säilyttää oikein mitään.
Mutta kirjassa neuvottua vaatteiden taittelua en oikein ymmärtänyt. Miten ihmeessä taittelu toimii syvissä hyllyissä? Ja etenkin paksuilla vaatteilla, (esim. hupparit ja neuleet) miten ihmeessä ne pysyy suorakaiteena tai saati löysät vaatteet. Olisin tarvinnut havainnollistavia kuvia ymmärtääkseni jutun hienouden.
Ehkä paras anti kirjassa oli toteamus vaatteiden "alentamisesta" kotivaatteiksi. Siis sitä ei tulisi missään tapauksessa tehdä! Voi hyvänen aika, minulta löytyy parhaimmillaan yli 10 vuotta sitten kotipaidoiksi alennettuja paitoja, joita ei muka raaski heittää pois. Mutta ei myöskään ole halua niitä käyttää edes kotona, koska niissä on aina se joku vika miksi ne alunperinkin ovat muuttuneet hylkiöiksi. Säälittävää, tiedän!

Kaikki kama tulisi käsitellä ajatuksella saanko siitä iloa vai en. Myös vanhoja valokuvia ei tulisi säilöä, josta olen kyllä eri mieltä. Niitä en heitä pois vaikka en kaikkia niin hirveästi haluaisi enää edes katsella. Mutta ne ovat osa elämääni ja en halua niitä hylätä vain roskikseen.
Mikä ärsyttää kirjassa pidemmän päälle on, että  kaikki heitetään roskiin. Aika karmeaa ekologiselta kantilta vai eikö Japanissa ole vielä kierrätys- ja tuunaushenkeä.
Kirja oli aika iso pettymys hehkutukseen nähden. Toistoa on hurjasti ja karkeasti kaikki olisi mahtunut sivumäärästä puoleen.
Hyvä kirja kyllä sen puolesta, että herättelee miettimään miksi kaikkea turhaa pitää haalia ja vielä säilöä kaikki paikat täyteen.
Lopputuloksena vaatekaapista lähti 3 säkkiä hyväntekeväisyyteen kirkon vaatekierrätykseen ja lähti sieltä jopa yksi myös roskikseen ja ei yhtään liian aikaisin ;)

Löytyykö sieltä joku, jonka elämä on tällä mullistunut? Olisi hirveän kiinnostavaa kuulla kokemuksista!

Aurinkoista loppuviikkoa!