Heinäkuussa on ollut hyvä vire lukemisessa. Tekisi mieli ahmia koko ajan kirjoja ja joka puolelta tarttuu mukaan hyviä vinkkejä. Ja toisaalta myös aletarjouksia niin, ettei kohta uskalla avata sähköpostia.
Tämä pienimuotoinen sadekausi on hieman lannistanut tunnelmaa (ulkona olisi niin mukava lukea), mutta toisaalta on ihana käpertyä sohvan nurkkaan kirjan kanssa sateen ropistessa katolle. Samaan aikaan olen myös lainannut kirjastosta kaikki Downton Abbeyn jaksot ja katsellut niitä yötä myöden. Pidän siitä aivan hulluna ja se vie kyllä täysin mennessään.
Yksi näistä heinäkuun kirjoista on kuitenkin Mary Ann Shafferin ja Annie Barrowsin Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville. Kirja on Shafferin esikoisromaani (1934-2008), jonka on viimeistellyt tätinsä puolesta lastenkirjailija Barrows.
Romaani on ilmestynyt 2008, joten Shaffer ei ehtinyt näkemään kirjansa menestystä. Sitä on myyty 1,5 miljoona kappaletta ja oikeuksia myyty 30 maahan. Suomentajana on toiminut Jaana Kapari-Jatta.
Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville (huh, miten hengästyttävä nimi) kertoo Guernseyn saaren asukkaista, joista Dawsey Adams on saanut käsiinsä kirjan jonka sisäkanteen on kirjoitettu Juliet Ashtonin nimi. Ashton on kirjailija, jolle Dawsey Adams päättää kirjoittaa kirjallisuuspiiristä, jonka he perustivat Guernseyn saksalaismiehityksen aikana. Piiri syntyi, kun joukko saarelaisia jäi kiinni ulkonaliikkumiskiellon rikkomisesta salaisen porsaspaisti-illallisen jälkeen. Kuulostaa pöljältä, mutta ei ole sitä.
Juliet kiinnostuu saaren tapahtumista ja kirjoittaa kaikille piiriin kuuluville jäsenille ja pyytää heitä kertomaan kokemuksistaan miehityksen ajalta. Tästä alkaa kirjeenvaihto saarelaisten kanssa ja esiin tulee monta surullista, iloista ja omalaatuista tarinaa saaren ihmisistä.
Itselläni oli kirjan alun kanssa hienoisia käynnistysvaikeuksia. Teksti muodostuu pelkästään näistä kirjeistä ja se ei lähtenyt rullaamaan kovin kevyesti. Ensimmäiset kirjeet olivat vähän kökköjä ja ihmettelin, että mistä ihmeestä tässä on kyse.
Mutta pakko tämäkin on kehuksi muuttaa. Kun kirjeissä päästiin saksalaisten toimiin ja miehityksen vaikutuksiin heräsi jälleen historian nälkäinen minäni ja luin kirjan siltä istumalta loppuun.
Ei mikään mestariteos, mutta kaikenkaikkiaan ihan luettava.
Helmet-haasteeseen sopisi luonnollisesti kohtaan kirjassa kirjoitetaan kirjeitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti