Tässä toinen jo hetki sitten lukemani kirja ja tämä lähti mukaan kirjastosta juurikin nimensä perusteella. Kirjan nimi puhutteli kyllä itseäni aika hyvin. Aamujunassa olen poikkeuksetta kirja kädessä.
Jean-Paul Didierlaurent: Lukija aamujunassa on kirjailijan esikoisromaani vuodelta 2014. Sen on suomentanut Kira Poutanen (2015).
Tämä oli outo ja ihana. Guylain Vignolles lukee joka aamu junassa matkalla töihin ääneen irrallisia kirjan sivuja, joita hän on ottanut talteen työpaikaltaan.
Kirjan takakanteen on kirjoitettu kirjan olevan aikuisten satu lukemisen taikavoimasta. Eikä tätä olisi kyllä voinut paljon paremmin kuvailla.
Tämä ei ole mikään iloinen satu, vaan pätkä toisilleen ennestään tuntemattomien miehen ja naisen yksinäistä ja kokolailla ankeaa elämää.
Teksti on niin soljuvasti kirjoitettua, että sitä on nautinnollista lukea. Vignollesin elämän yksinäisyys on riipaisevaa ja kuvaus siitä miten hän vihaa työtään on niin osuvaa. Vignollesin kuvotus työtään kohtaan saa hänet oksentamaan ja teksti onnistuu välittämään lukijalle hänen kokemansa ahdistuksen, toivottomuuden ja pahanolon tunteen.
Voin niin samaistua tähän turhautumiseen. Toimit kuin robotti ja suljet kaikki tunteet pois päältä, koska et uskalla päästää niitä vapaaksi romahduksen pelossa.
Tarinan toinen päähenkilö on ostoskeskuksen yleisen vessan hoitaja. Vessantädin huomiot ihmisten käyttäytymisestä toisiaan kohtaan työn perusteella ja ammatista muodostetut ennakkoluulot ja oletukset ovat vähään aikaan paras lukemani kuvaus väheksymisestä ja mitätöinnistä.
Kirja ei ollut mitenkään masentava, vaan höystetty mustalla huumorilla. Se oli pitkästä aikaa lukemistani romaaneista omalaatuisin. Tästä jäi se mukavan kutkuttava epätodellinen tunne, mikä ainakin itselleni tulee hyvän kirjan lukemisen jälkeen. Juuri se tunne mikä innostaa lukemaan aina vaan enemmän. Maanisen kuuloista mutten mahda mitään.
Alkumetreillä kyllä hämmensi päähenkilön lukeman tekstin kuvaus koivun valuvasta pihkasta?! Sen verran maalainen olen, että ei kai nyt sentään koivusta pihkaa valu vaan mahlaa. Vai onko mahlalla ja pihkalla joku salaperäinen piilomerkitys mitä en ole tajunnut?! Tiedä sitten, tämä nyt tietysti ihan sivuseikka, mutta hivenen häiritsevä sellainen.
Kirjailija on aiemmin julkaissut novelleja ja tämän perusteella kiinnostaisi tutustua myös niihin. Niistä ei kyllä taida suomennoksia olla olemassa.
Jos kaipaat piristystä omaan ehkei niin palkitsevaan työhön, niin lue tämä, oma työ alkaa vaikuttaa sittenkin aika siedettävältä.
Rentouttavaa viikonloppua!
PS. Nyt olen valmis Downton Abbeyn neloskauteen, joten yökukkumiset senkun jatkuu ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti