Holy Cow!

Se on taas jo täällä, elokuu. Haikea fiilis, joko se kesä meni. Vaikka vielä olisikin aurinkoisia ja lämpimiä päiviä ei se silti ole sama. Yritän olla ajattelematta ajan kulua, koska muuten alan suremaan kesän päättymistä. Aina se on niin lyhyt ja arvaamaton.

Edellisen lukemani kirjan oli mainostettu olevan aikuisten satu ja niin oli tämä seuraavakin hassua kyllä!

Kirjastosta nappasin David Duchovnyn esikoiskirjan Pyhä lehmä. Ja vain ja ainoastaan siksi, että hän oli sen kirjoittanut. Kirja on ilmestynyt 2015 ja suomennos on Ilkka Salmenpohjan.

Duchovnysta tulee heti tietysti mieleen X-files ja Fox Mulder. Hahmo on jäänyt  mieleen vaikka sarjaa oli aikanaan pakko katsoa sormien välistä vain sieltä täältä. Alien-jutut eivät ole ollenkaan minua varten. Pelkäsin jo lapsena ihan hirveästi ajatusta avaruusolioiden kaappauksista enkä vieläkään pysty/halua katsoa scifiä, koska painajaiset ovat taattuja.
 Alien-fobiat sikseen ja palatakseni kirjaan, sillä ei onneksi ole mitään tekoa avaruuden ulkopuolisen elämän kanssa.

Pyhä lehmä oli ihan pimeä, mutta niin hauska. Tarinan kertojana toimii Elsie-lehmä (kyllä, lehmä), jolle valkenee kotitilallaan muutamia ikäviä faktoja lehmänä olemisesta ja hän päättää paeta Intiaan. Intiaan tietysti siksi, että lehmät ovat siellä pyhiä.

Matkan varrella Elsie märehtii niin politiikkaa, tehotuotantoa ja ihan vaatimattomasti elämän tarkoitusta.

Ja edelleen lehmän ja hänen ystäviensä (kalkkuna ja sika, tottakai) kertomana.

Idea on ihan pähkähullu, joskin ei varmaankaan ainutlaatuinen, mutta toimii. Eihän aina kaiken tarvitse olla totta, jos kalkkuna lentää suihkukonetta niin se lentää.

Jos huomiot esim. eläinten tehotuotannosta olisi kerrottu ihmisen suulla ei vaikutus olisi varmaankaan ollut sama.

Tämän jälkeen liha ei oikein maistunut.

Paljon hyviä pointteja ihmisten loputtomasta ahneudesta ja kyltymättömyydestä verhottuna mustaan huumoriin. Uppoaa minun huumorintajuun kuin veitsi voihin.

Täytyy myöntää että odotukset tämän kirjan suhteen eivät olleet mitenkään erityisen korkealla (hollywood-planttu jne.) mutta kyllä tämä ylitti ne. Teksti oli sujuvaa ja sisälsi paljon viittauksia pinnalla oleviin ilmiöihin. Mukaan mahtui myös piikkejä pinnallisuudesta, jota kyseisen kirjalijankin elämänpiirissä oletettavasti esiintyy.

Kuten jo sanoinkin, hauska ja hyvin hyvin hämärä. Ei pidä ottaa liian vakavasti.

Aurinkoista viikonloppua!