Kuuleeko kukaan?

Elokuun viimeinen päivä oli ihanan lämmin ja aurinkoinen. Ei sitä millään haluaisi päästää kesästä irti!
Viimeiset lämpimät päivät kului Marian Keyesin Kuuleeko kukaan? (Tammi 2007,suom.Liisa Laaksonen)  kanssa.
Marian Keyesiin voi aina luottaa. Kuten aiemmin olen jo kirjoittanutkin, niin hänen kirjansa ovat juuri sopivaa luettavaa viihteen nälkään.
Tosin tämä Kuuleeko kukaan? ei ehkä ollutkaan niin paljon täydellisen miehen, täydellisen työpaikan ja täydellisen elämän metsästystä.

Kirjassa Anna Walsh on kotonaan vanhempiensa luona Irlannissa ja hän on niin pahoin loukkaantunut, ettei pysty käymään edes wc:ssä ilman apua. Vähän poikkeava aloitus aiempiin kirjoihin nähden herätti kiinnostuksen heti.
Mitä Annalle on tapahtunut ja missä? Missä hänen miehensä on ja onko hän muuttanut takaisin vanhempiensa luokse ja jos niin, miksi herran tähden? Kirjailijan edeltävissä kirjoissa Naura,Claire Naura, Rachelin loma ja Enkelit kerrotaan Walshin perheen sisaruksista, joihin tämä Annakin kuuluu. Tyypit siis tuttuja jo ennestään.

Tarina alkaa avautumaan mukavan hitaasti ja sisältää yllättävän surullisia ja koskettaviakin käänteitä.
Tottakai mukana on tutun kaavan mukaista romantiikkaa, shoppailua ja ilmaista kosmetiikkaa.
Eihän se muuten olisi Keysia ollenkaan.
Virkistävää, että hän on vaihteeksi kirjoittanut takaumien avulla ja ottanut vakaviakin teemoja mukaan. Tästäkin kirjasta tulee eräs elokuva mieleen, mutta jätän sen sanomatta, koska siitä seuraisi juonipaljastus ikäänkuin vahingossa ja siihen en halua sortua.

Tykkään muutenkin, että hän useimmiten sijoittaa kirjansa jollainlailla myös Irlantiin. Irlantiin haluaisin jonain päivänä matkustaa. Sen luonto ja kulttuuri kiinnostavat ja miksei ne kuuluisat pubitkin. Sitä odotellessa ei auta kun kuvitella Gerard Butler (hän tosin taitaa olla skotti, mutta ei takerruta pikkuseikkoihin) samoilemaan Killarneyn kansallispuistossa :D

Ajattelin tämän kirjan olevan vain sivupolku Helmet -haasteen lukua ajatellen, mutta siitähän löytyykin kohta Kirjan nimi on kysymys, joten senkin saisi täytettyä. Koska olen jo Marian Keyesin laittanut kohtaan 30. Viihteellinen kirja, en halua käyttää samaa kirjailijaa useampaan kohtaan. Eihän sillä nyt oikeasti ole mitään väliä, mutta mieluiten jokaiselle kohdalle omansa.

Nyt on korkea aika lukea pitkästä aikaa kotimaista kirjallisuutta ja siihen valikoitui Tommi Kinnusen Neljäntienristeys (olenkin varmaan viimeisiä hämäläisiä, joka sitä ei ole lukenut).

Tervetuloa syksy!