Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi päätin myös yrittää lukea kirjat Ylen 101 kirjaa itsenäisyyden jokaiselta vuodelta listalta. Kirjat on valinneet kirjallisuustoimittajat Seppo Putkonen ja Nadja Nowak. Listan löydät täältä. Siitä löytyy jo aiemminkin lukemiani kirjoja mutta eiköhän ne näin juhlavuoden kunniaksi ole korkea aika lukea uudelleen.
Listahan lähtee luonnollisesti 1910- luvusta ja ensimmäisenä siellä on 1917 ilmestynyt Konrad Lehtimäen Ylös helvetistä.
Mahtavaa näissä on se, että saat lainattua ja ladattua nämä suoraan e-kirjana tuolta ylen sivuilta. En ole mikään suuri e-kirjojen ystävä, mutta juuri tälläisissä harvinaisemmisssa tapauksisssa äärimmäisen kätevää.
Tämä Konrad Lehtimäki oli ihan ennalta tuntematon tapaus. Sen verran hänestä etsiskelin tietoa Wikipediasta, että hän on syntynyt 1883 ja kuollut 1937. Hänellä oli aika värikäs tausta erinäisten töiden kautta karjapaimenesta sosiaalidemokraattisen puolueen edustajaksi vuosiksi 1911-1917. Hänen sanotaan kuuluvan ensimmäisten työläiskirjailijoiden joukkoon.
Lehtimäki sai kuolemantuomion 1918 valtionpetoksesta, mutta tuomio peruttiin kulttuuriväen painostuksen ansiosta ja hänet todettiin 11. joulukuuta 1918 syyttömäksi.
Ylös helvetistä on suoraan sanottuna kammottava kirja. Se kertoo maailmansodasta, joka ei vielä tuolloin todellisuudesssa ole näkynyt Suomessa niin suuresti. Joka puolella kuitenkin jo kytee ja ollaan sisällissodan kynnyksellä.
Lehtimäki kuvaa utopistisen maan, jossa hallitus ja armeija esikuntineen ovat sotahulluja psykopaatteja, jotka haluavat kostaa viholliselleen siviileistä piittaamatta. Ihmisiä vangitaan ja teloitetaan mielivaltaisesti epäiltynä valtionpetoksesta. Oikeudenkäyntejä ei ole eikä ihmisoikeuksia.
Kirja on pasifistinen ja se kuvaa jo lähes vastenmielisellä tavalla upseerien ja päällystön vallanhimoa ja suoranaista pakkomiellettä tappamiseen ja tuhoamiseen. Se kuvaa yksityiskohtaisesti aseita ja niiden tuhovoimaa ja luo myös kuvitteellisen uuden superaseen, näkymättömän lentokoneen. Se on yliluonnollisen tehokas ja näkymättömyytensä ansiosta erityisen tuhovoimainen ja kirja saakin tästä vähän tieteiskirjan piirteitä.
Tuho on tähtitieteellistä, uhreja on tässä kuvitteellisessa maassa miljoonia ja suurinosa naisia ja lapsia. Kuvaukset nälkiintyneistä lapsista ja heidän kuolemastaan hitaan kivuliaasti pommituksissa on karmivaa. Kirjassa korostuu sodan mielettömyys ja kuinka siviileillä ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin kärsiä. Pakopaikkaa ei ole. Kuvitteelliset kaupungit vain sulavat pois.
Lehtimäki on ennustanut kirjallaan hyvin tulevat tapahtumat, lähes kaikki on käynyt toteen niin sisällissodassa kuin viimeistään toisessa maailmansodassa. Ja aivan samoin tälläkin hetkellä siviilejä pommitetaan ja tuhotaan surutta Syyriassa.
Lyhyesti sanottuna sotaa, sortoa ja kidutusta. Rakkauttakin ilmassa on, mutta kyllä se sivuseikaksi jää kun päälimmäisenä mielikuvana on lapsen päältä sulava iho.
Täytyy ihmetellä, että hän tosiaan selvisi kuolemantuomiosta, koska tuo aikakausi huomioonottaen on kirja erittäin vihamielinen maan hallintoa kohtaan. Vaikkakin kirjassa ei mainita olemassaolevia valtioita tai nimetä päättäjiä. Teksti itsessään oli kyllä luettavaa ja yksityiskohtaisen kuvailevaa sisältäen sanamuotoja, joita ei enää ole käytössä.
No mutta tätä ei olisi tullut luettua ilman tätä haastetta ja tämä oli kuitenkin tärkeä muistutus siitä miten mielipuolinen aika Suomenkin menneisyyteen kuuluu.
Tämän jälkeen on saatava kyllä ehdottomasti jotain kevyempää ja ilman ruumiita kiitos.
Peace!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti