Nyt on taas makoisa lukuvire päällä ja luin ensiksi Marian Keyesin Nainen joka varasti elämäni. Se on ilmestynyt 2014 ja sen on suomentanut Liisa Laaksonen.
Marian Keys on sellainen kirjailija, jonka kirjoihin tartun aina kun kaipaan vähän siirappista (eikä niin vähänkään) rakkautta ja koukuttavia ihmisluonteita.
Yleensä jos on tullut luettua rankempaa tekstiä, haluan sen päälle lukea "välipalaksi" Keysin tyylistä kevyttä ja kepeää. Tilanne täytyy ikäänkuin nollata päässä.
Tässä täyttyi jälleen kerran (aiemmin on ilmestynyt 12 kirjaa) se mitä hainkin. Rakkautta löytyi, sitä menetettiin ja kaikkea pyöritti mehukkaat henkilöhahmot. Päähenkilönä nelikymppinen dublinilaisnainen Stella Sweeney ja hänen perheensä.
Sweeneytä lainatakseni "Joskus saa mitä haluaa, joskus saa mitä tarvitsee ja joskus saa mitä sattuu saamaan".
Kirjailijalla on mielestäni erinomainen taito kirjoittaa hyvin ärsyttäviä tyyppejä tarinoihinsa. Teksteissä on hyvä "imu" ja kirjaa ei malta jättää käsistään, koska on pakko saada tietää saako tuokin k*usipää vielä ansionsa mukaan ;)
Moni hahmo on tunnistettavissa tosielämästä ja tunteisiin on helppo samaistua.
Suosittelen Keysin kirjoja kaikille romantiikan ja viihteen nälkäisille.
Kirja sopisi ainakin haasteen kohtiin 3. Kirjassa rakastutaan tai 30.Viihteellinen kirja.
Ruksaan tällä tuon kohdan 30.
Tämän jälkeen valitsin lukuvuoroon Joni Skiftesvikin Valkoinen Toyota vei vaimoni. Kuittaan tällä haasteen kohdan 45. Suomalaisesta miehestä kertova kirja.
Kirjassa kirjailija käy läpi hyvin henkilökohtaisella otteella teho-osaston sairaalavuoteella maaten vuorotellen niin menneisyyttään kuin nykyisyyttä.
Lapsuuden ja nuoruuden riipaisevat kokemukset nostavat palan kurkkuun.
Melankolinen ja haikea tunnelma kulki läpi kirjan ja se jäi lukemisen jälkeen kyllä mieleen pyörimään. Mitä kaikkea elämässä voikaan tapahtua ja miten pienet mitättömätkin asiat saattavat tulla esiin ja osoittaa merkityksensä vasta vuosien päästä.
Uskoisin että tämä aika hyvä kuvaus monen suomalaisen miehen sielunmaisemasta.
Tyyli kirjoittaa murteineen ja pohjoisen elämän kuvaus oli mukavaa vaihtelua viimeksi luettuihin verrattuna. Kannattaa lukea!
Mukavaa viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti