Nyt täytyy tunnustaa, että aikaani on hieman verottanut tv kirjojen sijaan...Silmiini osui nimittäin kirjastossa Silta- nimisen jännityssarjan eka tuotantokausi. Katsoin sitä aikanaan satunnaisesti telkkarista, mutta nyt pääsin kunnolla asian ytimeen ottamalla pieniä katselumaratoneja. On se vaan mielestäni niin hyvä. Hyvä käsikirjoitus ja mielenkiintoisia henkilöhahmoja hyvillä näyttelijöillä. Harvemmin pohjoismaiset dekkarit telkunkaan puolella pettävät. Mutta tämähän oli kirjablogi, joten palataapa ruotuun elikkäs lukemiseen.
Onneksi kiireisissä päivissä tulee automaattisesti melkein 1,5h lukuaikaa työmatkoistani. Teen ne junalla, joten päivittäinen minimi lukuannos täyttyy helposti. Tosin monesti työpäivän päätteeksi pystyn lukemaan 10min ja sen jälkeen vintti pimenee.
Viimeisimmäksi luin Paulo Coelhon Uskottomuuden. Mietin mitä siitä kirjoittaisin ja oikeastaan ei huvittaisi sanoa siitä mitään. Paitsi että luettu on. Aiheena oli nimensä veroisesti uskottomuus ja lähinnä keski-ikäisen naisen näkökulmasta. Joissakin kohdissa kirjoittaja pääsi aika hyvin kiinni naisen mahdolliseen ajatusmaailmaan, mutta äh ei sittenkään. Jäi väkinäinen fiilis. Tietysti väliin oli syötetty perinteisiä jumalallisia viittauksia mitä hänen kirjoissaan paljolti on. Tässä kyllä vähemmän mitä aiemmin lukemissani. Ne ei itseäni oikein kosketa, joten väkinäisyys pahenee. Lukeehan tämän jos ei muuta ole. Taidan jättää tähän ajatukseni siitä. Kirsun haltijan ilme kertokoon sen mitä sanallisesti en pysty.
Iloista helmikuuta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti