Facebookissa tulin haastetuksi jo ajat sitten myös toiseen kirjahaasteeseen. Haasteen otin näpäkästi vastaan ja ensimmäiseen kohtaan sain vastattua. Ja kappas sitten tulikin jo seuraava päivä ja koko homma hävisi muistista totaalisesti.
Niinkuin niin kovin moni asia nykyään. Muistisoluni ovat horroksessa tai sitten ne ovat vaan kylmästi ottaneet ja lähteneet.
Mutta korjataan asia niin, että pureksin nämä kohdat nyt kertalaakista tänne.
Haasteessa oli seuraavat viisi kohtaa:
1. Kirja jota parhaillaan luet
2. Lapsuuden rakas kirja
3. Kirja, joka jäi kesken
4. Kirja, joka teki vaikutuksen
5. Kirja, johon palaat aina uudelleen
1. Parhaillaan luen Kristina Ohlssonin Tuhatkaunoja. Nyt on selkeästi dekkarifiilis päällä ja yöpöydällä odottaakin aika monta rikosromaania. Hyvä ystäväni suositteli näitä Ohlssonin kirjoja ja oikeassa oli. Tykkäsin heti jo hänen ensimmäisestä Nukketalo nimisestä romaanista ja tämä seuraava toimii myös. Tästä lisää sitten mahdollisesti huomenna.
2. Lapsuuden kirjoista ekana tulee mieleen Neiti Etsivät. Tai sitten Maikki Harjanteen Minttu- kirjat. Neiti Etsiviin hurahdin ihan täysin ja kannoin niitä kirjasto-autolta kädet vääränä. Pitäisiköhän mielenkiinnosta lukea niistä joku uudestaan nyt kohtalaisen monen vuoden jälkeen? Vai pilaako se ne ah niin kultaiset muistot? ;)
3. Kesken jääneitä kirjoja ei juurikaan ole, koska taistelen yleensä loppuun asti vaikka mitä piinaa olisi. Paitsi viime syksynä haksahdin lainaamaan Pascal Mercierin Yöjuna Lissaboniin. Puoleen väliin räpiköin ja sitten oli aivan pakko luovuttaa. Tarina ei oikein lähtenyt lentoon ja hermostuin tylsyyteen niin paljon, että oli annettava periksi.
4. Vaikutuksen tehnyt kirja onkin sitten vaikeampi pala. Toisaalta joku iätön klassikko sopisi tähän mutta taidanpa ajatella tätä toista kautta ja sanoa Risto Isomäen Sarasvatin hiekkaa. Kirja herätti itsessäni melkeinpä pientä ahdistusta. Mannerjäätiköt oikeastikin sulavat kovaa vauhtia ja kukaan ei osaa varmaksi ennustaa miten maapallolle ja ihmisille loppujen lopuksi tämän kaiken jälkeen käy. Kuinka paljon ihminen toimillaan tuhoaa ennenkuin tarpeeksi moni tajuaa, että jotain tarttis tehdä eikä näin voi jatkua loputtomiin. Maailmanlopun meininkiä. Pysäyttävä!
5. Palaan aina sopivan mielentilan tullen Leo Tolstoin Anna Kareninaan. Ensin on luettava kirja ja sitten taas ties kuinka monennen kerran katsottava se elokuva-versio missä Keira Knightley on pääosassa. Niin raastava ja surullinen ja ihana.
No niin, kiva miettiä lukemisia välillä tältäkin kantilta. Palaan Tuhatkaunon pariin ja toivottelen hyvää yötä!
 |
| Maanantain saalis :) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti