Ulkona on ihana auringonpaiste ja lämpöasteitakin peräti +4! Tähän fiilikseen hieman ristiriitaisesti muutama sana viimeisimmästä dekkarista.
Bongasin kirjastosta viimein Jussi Adler-Olsenin Metsästäjät. Kirja on toinen osa Osasto Q:sta ja sen pomosta Carl Mørckista ja se on julkaistu Tanskassa 2008. Sen on suomentanut Katriina Huttunen. Kirja olikin aika hyvin kesän ja syksyn lainassa ja vasta loppuvuodesta sain sen itselleni (olen huono varailemaan, siitä on olevinaan muka niin paljon vaivaa).
Hyvä oli tämäkin, ehkä jopa parempi kuin ykkösosa Vanki.
Nyt ei ehkä niin paljon märehditty päähenkilöna olevan Mørckin työhaluttomuutta ja masentuneisuutta. Aika alkaa parantamaan menneisyyden haavoja ja nyt oli enemmän motivaatiota työhön eli ratkomaan vanhoja selvittämättömiä rikoksia.
Metsästäjät nimenä viittaa aika hyvin tapahtumiin. Tämä oli monessa kohtaa aika raaka ja koettelee jälleen eläinystävää. Riittänee, että sanon "trophy hunting" ja se jo saa niskavillat nousemaan itselläni pystyyn. Toivon suuresti, että kirjailija on keksinyt kokonaan tämän osuuden kirjaan, mutta Cecil-leijonan tapaus osoittanee, että taitaa olla turha toivo. Mutta ei sen enempää siitä, ettei verenpaineet kohoa liikaa. Myös lapsuuden traumat ja julmuudet ovat tässäkin keskeisessä osassa. Toisaalta myös se voiko omantuntonsa ostaa puhtaaksi rahalla ja kuitata kaikki tekemättömäksi vain siksi, että on valtaa tehdä niin?
Koukuttavia juonenkäänteitä ja hyvin kuvattuja henkilöhahmoja. Ei voi kun taas suositella!
Iloista viikkoa ja pitäkää huoli eläinystävistänne :)
PS. Parhaillaan luen Geraldine Brooksin Kirjan kansaa. Vaikuttaa lupaavalta :)
Bongasin kirjastosta viimein Jussi Adler-Olsenin Metsästäjät. Kirja on toinen osa Osasto Q:sta ja sen pomosta Carl Mørckista ja se on julkaistu Tanskassa 2008. Sen on suomentanut Katriina Huttunen. Kirja olikin aika hyvin kesän ja syksyn lainassa ja vasta loppuvuodesta sain sen itselleni (olen huono varailemaan, siitä on olevinaan muka niin paljon vaivaa).
Hyvä oli tämäkin, ehkä jopa parempi kuin ykkösosa Vanki.
Nyt ei ehkä niin paljon märehditty päähenkilöna olevan Mørckin työhaluttomuutta ja masentuneisuutta. Aika alkaa parantamaan menneisyyden haavoja ja nyt oli enemmän motivaatiota työhön eli ratkomaan vanhoja selvittämättömiä rikoksia.
Metsästäjät nimenä viittaa aika hyvin tapahtumiin. Tämä oli monessa kohtaa aika raaka ja koettelee jälleen eläinystävää. Riittänee, että sanon "trophy hunting" ja se jo saa niskavillat nousemaan itselläni pystyyn. Toivon suuresti, että kirjailija on keksinyt kokonaan tämän osuuden kirjaan, mutta Cecil-leijonan tapaus osoittanee, että taitaa olla turha toivo. Mutta ei sen enempää siitä, ettei verenpaineet kohoa liikaa. Myös lapsuuden traumat ja julmuudet ovat tässäkin keskeisessä osassa. Toisaalta myös se voiko omantuntonsa ostaa puhtaaksi rahalla ja kuitata kaikki tekemättömäksi vain siksi, että on valtaa tehdä niin?
Koukuttavia juonenkäänteitä ja hyvin kuvattuja henkilöhahmoja. Ei voi kun taas suositella!
Iloista viikkoa ja pitäkää huoli eläinystävistänne :)
 |
| Peppi ja Metsästäjät |
PS. Parhaillaan luen Geraldine Brooksin Kirjan kansaa. Vaikuttaa lupaavalta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti