lauantai 6. helmikuuta 2016

Pomminvarmat dekkarit


Aiemmin taisin jo kertoakin, että dekkareilla jatketaan ja viimeisin lukemani oli Kristina Ohlssonin Tuhatkaunot. Sen on suomentanut Outi Menna ja se on ilmestynyt 2010.
Kirja on Ohlssonin luoman sarjan toinen romaani.
Kirjat kertovat rikostutkija Fredrika Bergmanista ja hänen kollegoistaan. Jotta homma ei olisi ihan tylsää peruskauraa, niin päähenkilö on ainoa siviilitaustainen työntekijä kyseisellä osastolla. Suhtautuminen häneen poliisien taholta vaihtelee ja hänen tapansa toimia herättää kollegoissa niin vihastusta kuin ihastustakin.
Kirjailija osaa mielestäni kertoa mielenkiintoisesti päähenkilön työyhteisöstä ja ottaa sopivasti mukaan heidän yksityiselämäänsä. Perhetaustat ei myöskään ole kaikilla välttämättä perinteiset.
Tuhatkaunoissa on mukana niin pappeja kuin sopivan ajankohtaisesti myös pakolaisia. Juonen kulku ei ole ainakaan liian ennalta arvattavaa. Henkilöitä liittyy toisiinsa mitä erilaisimpien linkkien kautta. Yritän sanoa tästä mahdollisimman vähän, ettei lipsahda juonipaljastuksia.

Voisi luulla, että Ohlssonin työskentely Lähi-itään ja EU:n ulkopolitiikkaan erikoistuneena politiikantutkijana (mm. turvallisuuspoliittisena analyytikkona Ruotsin poliisihallituksessa) tuo kirjoihin "hyvää" materiaalia ja ehkäpä myös uskottavuutta.
Tuhatkaunot on ensimmäisen Nukketalo romaanin lailla peruskoukuttava rikosromaani, jota ei malta laskea käsistään.
Kirjat myös loppuvat ilman muuta niin, että on haalittava myös se kolmas osa kirjastosta. Tähän mennessa sarjassa on ilmestynyt viisi kirjaa. Väittäisin että uppoaa dekkarin ystäviin.
Kirjahaastetta ajatellen en kuitenkaan käytä tätä mihinkään kohtaan.


Seuraavaksi palataan haasteen kimppuun ja tarkoitus olisi täyttää kohta matkakertomus.

Rentouttavaa viikonloppua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti