perjantai 23. maaliskuuta 2018

Helmet-lukuhaaste 2018 3. Diana Gabaldon: Muukalainen






Olen ihan täysin ja epäilyksettä hairahtunut ja kuumetta on kestänyt koko alkuvuoden. Matkantekijä- kuumetta, johon ei löydy lääkettä eikä kyllä halua myöskään parantua!

Matkantekijä- kirjasarjahan ei ole mikään uusi juttu. Ensimmäisen osan englanninkielinen alkuteos Outlander on ilmestynyt jo 1991.
Viime syksynä kirjamessuilla ostin pari sarjan osaa pokkareina ja ne unohtuivat erinäisiin kirjapinoihin mitä kodistani löytyy. Vuodenvaihteessa TV1:llä vilahti kirjasarjaan perustuvan sarjan jakso ja työmatkalla kirjakaupan hyllyssä komeili ykkösosan eli Muukalaisen pokkariversio. Tässähän nyt oli vihjettä kerrakseen -->lue nyt hyvä ihminen ne. Ruksi Helmet-lukuhaasteen kohtaan 3. Kirja aloittaa sarjan.

Diana Gabaldonin Muukalaiseen (suom. Anuirmeli Sallamo-Lavi, GUMMERUS, yhdekäs painos 2015) ihastuin ekoilta sivuilta ja lopulta rakastuin.

Eletään vuotta 1945, toinen maailmansota on juuri päättynyt. Aviopari Claire ja Frank Randall ovat tahoillaan olleet molemmat rintamalla. Claire sairaanhoitajana ja Frank upseerina. Pitkät sotavuodet ovat pitäneet heitä erossa, mutta nyt kun rauha on viimein koittanut, on jälleen aika keskittyä yhteiseen elämään ja perheen perustamiseen.
He matkaavat lomalle Skotlannin Ylämaalle, josta Frankin esi-isien juuret löytyvät.
Frank tutkii esi-isiensä historiaa Clairen kuunnellessa puolella korvalla. He retkeilevät myös alueella sijaitsevalle Craigh na Dunin kukkulalle, jossa sijaitsee mystinen kivikehä. Kehällä huhutaan druidien pitävän palvontarituaaleja aurinkojuhlan päivinä. Paikka kiinnostaa Clairea lähinnä siellä kasvavien kukkien takia.
Kukkulan kivikehä tulee muuttamaan Randallien elämän. Etenkin Clairen, joka päätyy sen kautta keskelle 1700-luvun Ylämaan klaanisotia.

Jep, kuulostaa scifiltä. Mutta tarina on punottu niin nerokkaasti ja yksityiskohtaisesti, että sitä lähinnä alkaa toivomaan, että tälläisiä kivikehiä olisi olemassa.
1700-luvun Skotlannin klaanien elämäntavan ja ympäristön tarkka kuvailu imaisee täysillä mukaansa.
Pelkkä sota ja nummet eivät tietenkään riitä. Tarvitaan nuori, komea skottimies Jamie Frasier. Hän vaikuttaa voimakkaasti pakokauhuiseen Claireen. Claire ei kuitenkaan oman kohtalonsa kauhistuttamana ole mikään pelkkä uhri, vaan voimakastahtoinen ja pystyvä itsenäinen nainen. Muukalainen, sassenach, kylläkin. Onko takaisinpääseminen omaan aikaan sittenkään ainoa päämäärä ja vaihtoehto?
Muukalaisessa on sydäntä pakahduttavaa romantiikkaa, epätoivoa, surua ja väkivaltaa. Voimakkaita tunteita, jotka jäävät iholle eikä tarinaa haluaisi lopettaa. Ja nimenomaan etenevää kunnon koukuttavaa tarinankerrontaa eikä haaleaa ajelehtimista.
Historiallisten tapahtumien nivoutuminen hengästyttäviin juonen käänteisiin on kultaa lukeville silmilleni.
Tässä kirjassa tiivistyy jälleen se miksi rakastan lukemista ja kirjoja. Kun se saa vuoroin posket punottamaan tai itkemään tai hymyilemään ja uppoutumaan niin täysin, ettet haluaisi palata todellisuuteen ollenkaan.
Seuraavat osat odottavat postissa, joten saan jatkaa todellisuuspakoani vielä hetken.

Kaikille pakoilijoille ihanaa viikonloppua!

PS. Sanomattakin selvää, että tv-sarja Outlander on myös hyvä, jäätävän hyvä.
Spotifystä löytyy myös sarjan soundtrackit (Bear McCreary), joita tätäkin kirjoittaessa kuuntelin.






tiistai 23. tammikuuta 2018

Helmet-lukuhaaste 2018 1. Virpi Hämeen-Anttila: Villa Speranza





Nyt on viimein aikaa käynnistellä täällä blogissakin tämän vuotinen Helmet- lukuhaaste. Jos et ole kuullutkaan koko hommasta niin tämän linkin takaa löytyy faktaa mistä oikein on kyse --> Helmet-lukuhaaste.

Käynnistän haasteen kohdalla 1. Kirjassa muutetaan. Vähän kypsyttelin ajatusta kohtien läpikäymisestä järjestyksessä, mutta se taitaa olla kyllä liian kahlitsevaa. Valitsen luettavia kirjoja kuitenkin riippuen mielialasta, motivaatiosta ja kuun asennosta ;)

Silmiini osui haasteen yhteydessä toimivassa facebook-ryhmässä oleva keskustelu tämän kohdan tulkinnasta. Ajattelin aluksi sitä niin, että kirjasta pitäisi löytyä ihan konkreettinen muutto (tavarat autoon ja uuteen kotiin) mutta ryhmässä virinnyt ajatus siitä, että kysehän voi myös olla mm. henkisestä muutoksesta sai kääntymään tähän.
Valittu kirjani oli Virpi Hämeen-Anttilan Villa Speranza (Otava 2017). Pidän kirjailijan kirjoista paljon ja lainasinkin tämän ensimmäisen kerran jo viime vuonna. Silloin ei vain tälle juuri sopivaa lukuhetkeä tuntunut löytyvän.

Romaanissa Silja on matkustanut ennalta määrittelemättömäksi ajaksi Italiaan päästäkseen irti surun sävyttämästä elämästään Suomessa. Silja etsii kauneutta ja onnellisuutta, joka hänen elämästään on kuollut ehkä lopullisesti. Häntä kiinnostaa maan moninaiset taideaarteet. Kiehtovat taideteokset, jotka ovat tuoneet hänelle lohtua nuorempana, vaikuttavatko ne samalla tavoin nyt? Hän on lomalla, mutta katselee kuitenkin ympärilleen toimittajankin silmin.
Silja kohtaa sattumalta suomalaisen oopperadiivan Eva Morettin, joka on jo vuosia elänyt maaseudulla suojaisessa  huvilassa, Villa Speranzassa.
Villa Speranza on paratiisi keskellä salaista puutarhaa. Se sulkee sisälleen mykistävää taidetta niin taulujen, esineiden, musiikin ja runouden muodossa.
Paratiisi ei olisi paratiisi ilman käärmeitä. Käärmeet ovat ihmisiä, joiden tarkoitusperät ja pyrkimykset huvilassa ovat hämäränpeitossa. Pelkkä yltiöpäinen kauneus ei riitä tuomaan onnea.

Virpi Hämeen-Anttila kirjoittaa mielestäni kauniisti. Hän on mahtava kuvailemaan luomiaan henkilöhahmoja, heidän persoonaansa, ajatuksiaan ja näkemyksiään. Heidän heikkoutensa ja vahvuutensa kaikkine virheineen ja täydellisyyksineen. Hän kuvailee musiikkia ja sen tuomia elämyksiä niin houkuttelevasti että musiikin voi melkein aistia (ja niin sen voi tehdäkin, koska kirjan lopusta löytyy lista mainittujen kappaleiden levytyksistä)
Italiassa kun ollaan on tietysti ruoka ja syöminen arvossaan, illalliset herättävät veden kielelle.

Ainekset on mitä mahtavimmat, mutta jään silti kaipaamaan jotain. Lisää syvyyttä Siljaanko, Eva Morettin ja hänen sisarensa välisen suhteen lähempää tarkastelua ja etenkin Morettin aviomiehen pääkopan avausta? Kiinnostavia juonen polkuja, jotka kuitenkin päättyvät hieman liian lyhyeen.
Romaani olisi saanut olla reilusti pidempi (nyt 267s.) niin tarina ei ehkä olisi tuntunut loppuvan kesken.

Suosittelen kuitenkin lukemaan, ihana puraisu ympäristöä, jonne mielelläni siirtäisin itseni vaikka heti!

Kaunista pakkaspäivää ja lämmittäviä lukuhetkiä!

PS. Tänä vuonna mukana on myös Helmet-musahaaste, joka tälläiselle musiikkia sen paremmin ymmärtämättömälle on huippu idea. Kuuntelen mielelläni kaikenlaista, mutta en ymmärrä mitään musiikin teoriasta yms. Odotan innolla uusia kuunteluelämyksiä. Musahaasteen löydät täältä.

Musahaaste käyntiin kohdalla 30. Levy/kappale, joka sisältää kirjallisuusviitteen.
Ramin Djawadi: Game of thrones: music from the HBO series season 7.
Valinta on tehty hivenen kauempaa hakien, mutta näkisin ihan riittävän viittauksen löytyvän George R.R. Martinin Tulen ja jään laulu-fantasiakirjasarjaan, johon tv-sarja perustuu.
Mahtava sarja ja musiikki myös.