Nyt on viimein aikaa käynnistellä täällä blogissakin tämän vuotinen Helmet- lukuhaaste. Jos et ole kuullutkaan koko hommasta niin tämän linkin takaa löytyy faktaa mistä oikein on kyse --> Helmet-lukuhaaste.
Käynnistän haasteen kohdalla 1. Kirjassa muutetaan. Vähän kypsyttelin ajatusta kohtien läpikäymisestä järjestyksessä, mutta se taitaa olla kyllä liian kahlitsevaa. Valitsen luettavia kirjoja kuitenkin riippuen mielialasta, motivaatiosta ja kuun asennosta ;)
Silmiini osui haasteen yhteydessä toimivassa facebook-ryhmässä oleva keskustelu tämän kohdan tulkinnasta. Ajattelin aluksi sitä niin, että kirjasta pitäisi löytyä ihan konkreettinen muutto (tavarat autoon ja uuteen kotiin) mutta ryhmässä virinnyt ajatus siitä, että kysehän voi myös olla mm. henkisestä muutoksesta sai kääntymään tähän.
Valittu kirjani oli Virpi Hämeen-Anttilan Villa Speranza (Otava 2017). Pidän kirjailijan kirjoista paljon ja lainasinkin tämän ensimmäisen kerran jo viime vuonna. Silloin ei vain tälle juuri sopivaa lukuhetkeä tuntunut löytyvän.
Romaanissa Silja on matkustanut ennalta määrittelemättömäksi ajaksi Italiaan päästäkseen irti surun sävyttämästä elämästään Suomessa. Silja etsii kauneutta ja onnellisuutta, joka hänen elämästään on kuollut ehkä lopullisesti. Häntä kiinnostaa maan moninaiset taideaarteet. Kiehtovat taideteokset, jotka ovat tuoneet hänelle lohtua nuorempana, vaikuttavatko ne samalla tavoin nyt? Hän on lomalla, mutta katselee kuitenkin ympärilleen toimittajankin silmin.
Silja kohtaa sattumalta suomalaisen oopperadiivan Eva Morettin, joka on jo vuosia elänyt maaseudulla suojaisessa huvilassa, Villa Speranzassa.
Villa Speranza on paratiisi keskellä salaista puutarhaa. Se sulkee sisälleen mykistävää taidetta niin taulujen, esineiden, musiikin ja runouden muodossa.
Paratiisi ei olisi paratiisi ilman käärmeitä. Käärmeet ovat ihmisiä, joiden tarkoitusperät ja pyrkimykset huvilassa ovat hämäränpeitossa. Pelkkä yltiöpäinen kauneus ei riitä tuomaan onnea.
Virpi Hämeen-Anttila kirjoittaa mielestäni kauniisti. Hän on mahtava kuvailemaan luomiaan henkilöhahmoja, heidän persoonaansa, ajatuksiaan ja näkemyksiään. Heidän heikkoutensa ja vahvuutensa kaikkine virheineen ja täydellisyyksineen. Hän kuvailee musiikkia ja sen tuomia elämyksiä niin houkuttelevasti että musiikin voi melkein aistia (ja niin sen voi tehdäkin, koska kirjan lopusta löytyy lista mainittujen kappaleiden levytyksistä)
Italiassa kun ollaan on tietysti ruoka ja syöminen arvossaan, illalliset herättävät veden kielelle.
Ainekset on mitä mahtavimmat, mutta jään silti kaipaamaan jotain. Lisää syvyyttä Siljaanko, Eva Morettin ja hänen sisarensa välisen suhteen lähempää tarkastelua ja etenkin Morettin aviomiehen pääkopan avausta? Kiinnostavia juonen polkuja, jotka kuitenkin päättyvät hieman liian lyhyeen.
Romaani olisi saanut olla reilusti pidempi (nyt 267s.) niin tarina ei ehkä olisi tuntunut loppuvan kesken.
Suosittelen kuitenkin lukemaan, ihana puraisu ympäristöä, jonne mielelläni siirtäisin itseni vaikka heti!
Kaunista pakkaspäivää ja lämmittäviä lukuhetkiä!
PS. Tänä vuonna mukana on myös Helmet-musahaaste, joka tälläiselle musiikkia sen paremmin ymmärtämättömälle on huippu idea. Kuuntelen mielelläni kaikenlaista, mutta en ymmärrä mitään musiikin teoriasta yms. Odotan innolla uusia kuunteluelämyksiä. Musahaasteen löydät täältä.
Musahaaste käyntiin kohdalla 30. Levy/kappale, joka sisältää kirjallisuusviitteen.
Ramin Djawadi: Game of thrones: music from the HBO series season 7.
Valinta on tehty hivenen kauempaa hakien, mutta näkisin ihan riittävän viittauksen löytyvän George R.R. Martinin Tulen ja jään laulu-fantasiakirjasarjaan, johon tv-sarja perustuu.
Mahtava sarja ja musiikki myös.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti